Liukulumikenkäily on talviretkeilyä pienellä, koukuttavalla lisällä. Kun alla on liukulumikengät, lumi ei tunnu enää esteeltä, vaan reitiltä. Pääset etenemään rauhassa metsän läpi, nousemaan loivia mäkiä ilman lipsumista ja liukumaan tasaisella niin, että askel kevenee.
Moni löytää lajin, kun haluaa ulos ilman latujen ehtoja ja ilman isoa tekniikkapainetta. Aloittelija yllättyy usein siitä, miten nopeasti homma alkaa tuntua luontevalta. Silti muutama perusasia kannattaa ymmärtää heti, koska ne tekevät ensimmäisestä retkestä joko onnistumisen tai turhan raskaan suorituksen.
Tässä oppaassa käyn läpi lajin idean, varusteet, tekniikan, maaston valinnan ja talven olosuhteet niin, että saat kokonaisuuden haltuun. Kirjoitan samalla sillä ajatuksella, että kyse ei ole kilpailusta, vaan retkestä, jossa nautit etenemisestä. Itse aloitin liukulumikenkäilyn muutama vuosi sitten ja täytyy sanoa, että laji on kyllä vienyt mennessään.
Mitä liukulumikenkäily on ja miksi se toimii Suomessa?
Liukulumikenkäilyssä liikutaan lyhyillä suksilla, joissa on kiinteä pitokarva pohjassa. Se antaa pitoa ylämäessä ja tarjoaa liukua tasaisella. Eteneminen muistuttaa reipasta kävelyä, mutta suksen liuku tekee siitä kevyempää kuin pelkkä kahlaaminen hangessa.
Suomen talvi sopii lajille hyvin, koska lumiolosuhteet vaihtelevat ja maasto on usein metsäpainotteista. Liukulumikengillä voi edetä metsäautoteillä, poluilla, avarammilla soilla ja metsässä, jossa tavallinen kävely olisi raskasta. Laji on myös käytännöllinen, jos tykkäät retkeillä rauhassa ja pysähtyä katsomaan maisemia.
Lajin vahvuus on vapaus. Et tarvitse latua, etkä myöskään täydellistä hiihtotekniikkaa. Silti etenet selvästi sujuvammin kuin lumessa kävellen, etenkin pehmeällä pohjalla.
Kenelle laji sopii parhaiten?
Liukulumikenkäily sopii ihmiselle, joka haluaa talveen lisää ulkoilua ilman monimutkaista varustekokonaisuutta. Se on hyvä laji myös silloin, jos hiihto ei innosta tai jos haluat vaihtoehdon, jossa eteneminen ei ole sidottu latuverkostoon.
Moni käyttää liukulumikenkäilyä retkeilyn, metsästyksen, valokuvauksen ja talvisen luonnossa liikkumisen tukena. Kun liikkuminen helpottuu, aikaa jää enemmän itse tekemiseen. Aloittelijalle iso plussa on myös se, että vauhtia voi säätää täysin fiiliksen mukaan.
Jos sinulla on jo retkeilykokemusta, laji tuntuu usein heti omalta. Jos taas olet täysin uusi talviretkeilyssä, tämä voi olla juuri se pehmeä tapa aloittaa.
Liukulumikengät ja niiden tärkeimmät erot
Liukulumikengät ovat yleensä leveämpiä ja lyhyempiä kuin perinteiset maastohiihtosukset. Leveys tuo kantavuutta pehmeään lumeen ja lyhyys tekee kääntämisestä helpompaa metsässä. Monissa malleissa on teräskantit, jotka parantavat pitoa kovalla alustalla ja sivurinteissä.
Pohjassa oleva karva on kiinteä, mikä tekee käytöstä helppoa. Et liimaa irtokarvoja, etkä mieti pitovoitelua samalla tavalla kuin perinteisessä hiihdossa. Tämä madaltaa kynnystä, mutta samalla on hyvä ymmärtää, että kiinteä karva käyttäytyy eri keleillä eri tavalla.
Kaikista tärkeintä on valita malli siihen maastoon, jossa oikeasti liikut. Metsän umpihanki, kovaksi tampattu kelkkaura ja tuulen kovettama järvenpinta ovat kolme aivan erilaista alustaa.
OAC liukulumikengät ja mitä niistä kannattaa tietää
OAC liukulumikengät ovat Suomessa tunnettu vaihtoehto, ja niitä näkee paljon myös vuokraamoissa. Se on yksi syy, miksi moni aloittelija törmää juuri tähän nimeen ensimmäisenä. Mallistossa on sekä ketteriä, lyhyitä malleja että pidempiä vaihtoehtoja, jotka sopivat paremmin siirtymiin ja rauhalliseen etenemiseen.
Monissa OAC:n malleissa on siteet, jotka toimivat tavallisten talvi ja vaelluskenkien kanssa. Tämä on aloittelijalle iso etu, koska et joudu heti hankkimaan erikoiskenkiä. Samalla kannattaa kuitenkin katsoa, millainen side on ja miten se tuntuu omalla kengällä, koska istuvuus ratkaisee yllättävän paljon.
Merkki ei silti ole koko tarina. Saman merkin sisällä mallit voivat tuntua täysin erilaisilta. Siksi kannattaa ajatella ensin käyttöä ja vasta sitten mallin nimeä.
Leveä vai kapeampi malli, miten valitset?
Leveä ja lyhyt malli on parhaimmillaan metsässä ja pehmeässä lumessa. Se kääntyy helposti ja kantaa paremmin, mikä tekee aloittelijan elämästä helpompaa. Jos tykkäät tehdä omia reittejä ja mennä sinne minne haluat, tämä on usein luontevin suunta.
Kapeampi ja pidempi malli kulkee usein suoremmin ja tuntuu rauhalliselta kovemmalla alustalla. Se voi olla mukavampi, jos liikut paljon metsäautoteillä tai teet pitkiä siirtymiä. Umpihangessa se voi kuitenkin upota herkemmin, jolloin eteneminen muuttuu raskaammaksi.
Valinta ei ole oikein tai väärin. Se on maastokysymys. Aloittelijalle helpoin lähtökohta on valita malli, joka tuntuu ketterältä ja anteeksiantavalta.
Kengät liukulumikenkäilyyn ja miksi ne vaikuttavat enemmän kuin luulet
Kengät liukulumikenkäilyyn ovat yksi tärkeimmistä mukavuustekijöistä. Hyvä kenkä tuo tukea, pitää jalan lämpimänä ja tekee sidekiristyksestä varman. Huono kenkä taas tuntuu nopeasti väsymyksenä, hiertymänä tai epävarmuutena laskuissa.
Aloittelijalle toimivin valinta on usein tukeva talvivaelluskenkä, jossa on nilkkatukea ja riittävästi tilaa lämpimälle sukalle. Liian löysä kenkä tekee ohjauksesta epämääräisen ja väsyttää nilkat. Liian jäykkä kenkä voi tuntua kömpelöltä, jos side vaatii hieman jalan rullausta.
Kengissä kannattaa miettiä myös kosteutta. Lumi sulaa väistämättä jossain vaiheessa, ja silloin vedenpitävyys sekä sukan kuivana pysyminen nousevat arvoon.
Näin tunnistat hyvän kengän käytännössä
Hyvä kenkä tuntuu napakalta kantapäästä ja antaa varpaille liikkumatilaa. Pohja joustaa hieman päkiän kohdalta, mutta ei ole lötkö. Nauhoitus tai kiristys pitää jalan paikallaan myös alamäessä, jolloin varpaat eivät valu kärkeen.
Jos kengän kanssa pystyy kävelemään pitkänkin matkan talvella ja nilkka pysyy tuettuna, se toimii usein myös liukulumikengillä. Kun side istuu kunnolla, kokonaisuus tuntuu yllättävän vakaalta.
Kokeile aina niin, että sinulla on sama sukka kuin retkellä. Pieni ero tuntuu talvella isoilta.
Sauvat liukulumikenkäilyyn ja mitä niillä oikeasti tehdään
Sauvat liukulumikenkäilyyn eivät ole pelkkä lisävaruste. Ne rytmittävät etenemistä, auttavat tasapainossa ja tekevät nousuista helpompia. Alamäissä ne ovat usein se varmistus, joka rauhoittaa pään ja kehon yhtä aikaa.
Aloittelijan kannattaa valita sauvat, joissa on riittävän iso sompa. Pehmeässä lumessa pieni sompa uppoaa, ja silloin sauva ei tue vaan lisää työtä. Pituudessa toimii usein ajatus, että sauva on hieman lyhyempi kuin perinteisen hiihdon sauva, koska maasto on vaihtelevaa ja metsässä tulee paljon käännöksiä.
Säädettävä sauva on monelle hyvä, koska sillä voi hakea omaa mittaa ja muuttaa pituutta maaston mukaan. Kiinteä sauva taas on yksinkertainen ja tukeva, kun mitoitus osuu kohdalleen.
Sauvojen tekniikka aloittelijalle
Aloita helpolla rytmillä. Työnnä sauvoilla kevyesti ja anna niiden tukea liikettä, älä yritä tehdä niillä koko työtä. Kun askel liukuu, sauvat auttavat pitämään tasapainon ja vauhdin tasaisena.
Ylämäessä sauvat muuttuvat tärkeämmiksi. Niillä saat lisäpitoa ja pystyt pitämään askelen lyhyenä ilman, että kuormitat jalkoja liikaa. Laskussa sauvat ovat enemmän “turvakaide”, jolla pidät asennon rauhallisena.
Kun sauvojen käyttö tuntuu luonnolliselta, huomaat myös, että hengitys tasaantuu ja koko retki tuntuu helpommalta.
Aloittelijan tekniikka, jolla pääset nopeasti sisään
Liukulumikenkäilyssä tekniikan ydin on painonsiirto. Kun paino on kunnolla suksella, karva puree ja pito löytyy. Kun paino kevenee, suksi pääsee liukumaan eteenpäin. Aloittelijalle haastavin asia on usein se, että askel jää liian “kävelymäiseksi” ja suksi ei ehdi liukua.
Hyvä tapa aloittaa on hidastaa. Tee hieman lyhyempi askel kuin tekisi mieli ja anna suksen rullata. Älä potki pitkää potkua, koska karva nappaa silloin kiinni ja liuku lyhenee. Kun rytmi löytyy, vauhti tulee itsestään ilman että alat puskea.
Katse kannattaa pitää edessä, ei kärjissä. Kun katsot eteenpäin, asento pysyy paremmin keskellä ja tasapaino paranee heti.
Harjoitus, joka auttaa lähes aina
Etsi tasainen pätkä ja tee rauhallinen eteneminen niin, että yrität tuntea painon selvästi yhdellä suksella kerrallaan. Toisen suksen tarkoitus on olla kevyt ja liukua mukana. Kun saat tämän tuntumaan tasaiselta, olet käytännössä oppinut lajin perustan.
Tämä harjoitus ei ole näyttävä, mutta se on tehokas. Se opettaa liu un ja pitoa paremmin kuin mikään nopea “lähdetään vaan” -räpistely.
Ylämäet ja laskut: miten hallinta rakennetaan turvallisesti?
Ylämäissä liukulumikengät ovat usein aloittelijalle miellyttäviä, koska pitokarva auttaa ja eteneminen on vakaata. Temppu ei ole voima vaan askelpituus. Lyhennä askelta, pidä paino suksen päällä ja käytä sauvoja tukena. Kun nousu jyrkkenee, siksak voi helpottaa. Näin karva pitää paremmin ja jalat väsyvät vähemmän.
Laskuissa kannattaa olla käytännöllinen. Valitse reitti, jossa ei tarvitse todistaa mitään. Loiva rinne ja pehmeä pohja ovat paras harjoittelupaikka. Aura toimii myös liukulumikengillä, ja aloittelijan kannattaa harjoitella sitä rauhassa ennen kuin menee jyrkempään.
Sivurinteissä paina hieman kanttia ja pidä polvet joustavina. Teräskantti tuo tässä lisää varmuutta, mutta asento ja rauhallinen eteneminen ratkaisevat silti eniten.
Miten valitset alamäen, jossa opit eniten?
Paras harjoituslasku on sellainen, jossa on tilaa ja jossa lopussa on luonnollinen jarru. Loiva vastamäki tai pehmeä tasanne tekee siitä turvallisen. Kun tiedät, että voit pysähtyä ilman paniikkia, uskallat keskittyä tekniikkaan.
Vältä ensimmäisillä kerroilla jäisiä pätkiä ja kovaksi tampattuja uria. Ne ovat usein liukkaampia ja reagoivat herkemmin virheisiin. Kun hallinta kasvaa, nekin alkavat tuntua helpommilta.
Lumi ja keli: miten olosuhteet muuttavat tuntumaa?
Liukulumikenkäilyn tuntuma vaihtelee paljon kelin mukaan. Pakkaslumi on usein kevyttä ja suksi kulkee hyvin. Nuoskalumi voi tehdä etenemisestä tahmeaa, koska lumi tarttuu helpommin pohjaan ja karva jarruttaa. Tuulen kovettama pinta taas voi olla nopea, mutta samalla liukas ja epätasainen.
Aloittelijalle paras lähtökohta on kelinlukutaito. Jos keli on raskas, tee lyhyempi retki ja valitse helpompi reitti. Jos keli on kantava ja kuiva, voit huoletta pidentää matkaa. Tämä ei ole luovuttamista, vaan fiksua retkeilyä.
Kun opit vertaamaan kahta eri päivää samaan reittiin, huomaat nopeasti, miten suuri ero lumella voi olla. Se tekee myös omasta jaksamisesta helpommin ymmärrettävää.
Nuoskan käytännön vinkki
Nollakelissä valitse mieluummin varjoisampi metsä kuin avoin pelto tai järvenselkä. Varjossa lumi on usein kuivempaa ja tuntuma parempi. Avoimella alueella märkä lumi voi tehdä etenemisestä raskaampaa, ja aloittelijan fiilis voi kärsiä turhaan.
Jos huomaat, että suksi alkaa tuntua liimautuvalta, hidasta ja hyväksy keli. Tämä on niitä päiviä, jolloin retken arvo tulee enemmän luonnosta kuin kilometreistä.
Ensimmäinen retki: reitti, kesto ja tavoite
Ensimmäiselle retkelle kannattaa valita tuttu ja helppo maasto. Metsäautotie, loiva ulkoilureitti tai metsäpolun leveä pohja on usein hyvä. Tärkeintä on, että reitti on selkeä ja että voit tarvittaessa kääntyä takaisin ilman stressiä.
Kesto kannattaa pitää sellaisena, että jaksat hyvin ja sinulle jää tunne, että haluaisit vielä jatkaa. Usein 90 minuutin kokonaisuus taukoineen on aloittelijalle sopiva, mutta tämä riippuu kelistä ja maastosta. Raskas lumi lyhentää matkaa nopeasti, kantava lumi taas tekee etenemisestä kevyempää.
Tee retkestä tarkoituksella harjoitusretki. Säädä siteitä, kokeile sauvojen pituutta ja testaa auraa pienessä mäessä. Kun nämä tulevat tutuksi alussa, myöhemmät retket tuntuvat paljon huolettomammilta.
Pukeutuminen ja energian hallinta talvella
Liukulumikenkäilyssä tulee lämmin, mutta tauolla kylmä yllättää helposti. Siksi kerrospukeutuminen on paras ratkaisu. Aloita mieluummin hieman viileänä ja anna kehon lämmetä liikkeessä. Reppuun on hyvä pakata yksi lisäkerros taukoa varten, koska se tekee tauosta miellyttävän eikä pakota kiirehtimään.
Jalkojen lämpö on aloittelijalle erityisen tärkeä. Jos varpaat kylmettyvät, koko retki lyhenee. Hyvä kenkä ja sopiva sukka auttavat tässä eniten. Lisäksi lämmin juoma ja pieni eväs pitävät vireen tasaisena. Talvella energiavaje tuntuu nopeasti, ja silloin tekniikka hajoaa helposti.
Kun pidät tauot sopivan lyhyinä ja syöt vähän ennen kuin on kova nälkä, jaksaminen pysyy parempana. Tämä kuulostaa pieneltä, mutta näkyy heti fiiliksessä.
Varusteiden huolto ja säilytys, jotta seuraava retki alkaa helposti
Retken jälkeen varusteiden kuivaus on tärkein rutiini. Kuivaa siteet ja remmit, koska sulava lumi ja jäätyminen kuluttavat liikkuvia osia. Karvapohjan kannattaa antaa kuivua rauhassa, ei kuumassa paahteessa vaan huoneenlämmössä.
Teräskantit on hyvä pyyhkäistä kuivaksi, jotta pintaruoste ei ala. Se ei yleensä ole iso ongelma, mutta pieni huolto tekee varusteista pitkäikäisempiä. Tarkista myös, että sideosat ovat ehjiä. Talvella muovi ja kumiosat voivat haurastua, ja pieni halkeama on helpompi huomata kotona kuin metsässä.
Kun pidät varusteet siistinä ja kuivana, retkelle lähteminen tuntuu helpolta. Se on yllättävän iso osa sitä, että laji jää elämään arkeen.
Vastuuvapauslauseke
Tämä opas on yleisluontoinen ja tarkoitettu liukulumikenkäilyn aloittamisen tueksi. Varusteiden sopivuus ja toimivuus riippuvat käyttäjän koosta, kengistä, siteistä, maastosta ja lumiolosuhteista, joten valinnat kannattaa suhteuttaa omaan käyttöön ja siihen, missä aiot liikkua eniten. Talviolosuhteet voivat muuttua nopeasti, mikä voi tehdä reitistä vaativamman kuin se kartalla näyttää, joten reitin pituus ja vaativuus on fiksua mitoittaa oman kokemuksen ja sään mukaan.
